Suomessa toimii noin 2 100 kuntien omistamaa osakeyhtiötä. Ne pyörittävät energiaa, vettä, kiinteistöjä ja satamia – asioita, joiden pettäminen näkyy suoraan kuntalaisen laskussa. Silti hallituspaikkoja jaetaan yhä liikaa samalla logiikalla kuin lautakuntapaikkoja: vuoron ja puoluekirjan mukaan. “Jos hallituspaikka on kiitos aktiivisuudesta puolueessa, yhtiö on jo hävinnyt ennen ensimmäistä kokousta.” Laki ei jätä tulkinnanvaraa Kuntalain 47.2 […]
Suomessa toimii noin 2 100 kuntien omistamaa osakeyhtiötä. Ne pyörittävät energiaa, vettä, kiinteistöjä ja satamia – asioita, joiden pettäminen näkyy suoraan kuntalaisen laskussa. Silti hallituspaikkoja jaetaan yhä liikaa samalla logiikalla kuin lautakuntapaikkoja: vuoron ja puoluekirjan mukaan.
“Jos hallituspaikka on kiitos aktiivisuudesta puolueessa, yhtiö on jo hävinnyt ennen ensimmäistä kokousta.”
Laki ei jätä tulkinnanvaraa
Kuntalain 47.2 § on yksiselitteinen: tytäryhteisön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon yhteisön toimialan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus. Tämä ei ole suositus tai hyvä tapa – se on lakisääteinen velvoite, joka on ollut voimassa jo lähes kymmenen vuotta.
Silti Tampereen yliopiston tuore selvitys “Kuntayhtiöiden hallitusten asiantuntemus” (Kuntaliitto, Acta nro 286, 2025) joutuu toteamaan sen, minkä moni kunnassa jo tietää: kunnissa tulisi kiinnittää nykyistä huomattavasti enemmän huomiota tähän lain vaatimukseen. Kun tutkijat joutuvat muistuttamaan kuntia niiden omasta lakisääteisestä velvollisuudesta, kyse ei ole enää yksittäistapauksesta – kyse on rakenteellisesta laiminlyönnistä.
Mitä osaaminen oikeasti tarkoittaa – ja mitä puoluekirja ei koskaan korvaa
Ulkopuolinen, ei-poliittinen hallitusjäsen ei tuo pöytään puoluettaan vaan osaamisensa: toimialatuntemuksen, talouden ja riskienhallinnan ymmärryksen, kokemuksen yritysjohdosta. Hän kysyy kysymyksiä, joita “oma väki” ei osaa – tai ei uskalla – kysyä. Ja hänellä ei ole yhtään poliittista syytä jättää kysymättä silloin, kun investointi on huono mutta poliittisesti mukava, tai kun se on hyvä mutta epäsuosittu.
Hallitusammattilainen Oskari Auvinen on todennut asian ytimekkäästi: jäsenet tulisi valita sen perusteella, ketkä tuovat lisäarvoa yhtiön pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseen – ei sen perusteella, kenen vuoro on. Tämä lause pitäisi kirjoittaa jokaisen kunnanhallituksen kokoushuoneen seinälle.
Miksi muutos on niin vaikea – ja miksi se ei ole tekosyy
Koska hallituspaikka on edelleen monessa kunnassa poliittinen valuutta: kiitos, palkinto, sovittelun väline. Tämä ei ole teoreettinen riski vaan arkipäivää. Ongelma ei ole se, että kokenut luottamushenkilö istuisi hallituksessa – parhaimmillaan hän tuo arvokasta paikallistuntemusta. Ongelma on se, kun ainoa valintaperuste on tausta eikä osaaminen. Silloin yhtiö menettää juuri sen, minkä vuoksi se ylipäätään yhtiöitettiin.
Herätys ei riitä – tarvitaan päätös
Osaamiskartoitus hallituksen kokoonpanolle ei ole byrokratiaa vaan omistajaohjauksen vähimmäisvaatimus. Jokaisen valtuuston ja kunnanhallituksen olisi vihdoin uskallettava kysyä itseltään suoraan:
Teemmekö hallitusnimitykset siksi, että yhtiö menestyy – vai siksi, että poliittinen tase pysyy tasapainossa?
Vastaus näkyy lopulta tariffissa, veroprosentista ja palvelun laadussa. Kuntalainen ei äänestä yhtiön hallitusta – mutta hän maksaa aina sen laskun.
Jukka Joensuu
Pohjanmaan Hallituspartnerit ry.
Kuntatiimi